Teksti: Erik Ahmasalo

Moottorikelkan syyshuolto

Teksti julkaistu MK 4/94

Vaikka ruoho vielä viheriöi, ei lumen tuloon ole enää montaa viikkoa, ainakaan pohjoisilla palkisilla. Kelkkamiehet ja -naiset heräilevät kesäunestaan ja osalla meistä alkaa armoton muistelu siitä, missä kelkan suksi keväällä kohtasi kesämaan ja ajokalusto piti vaihtaa kesäkäyttöön sopivaksi.

Löytyypä kelkka perunamaan takaa lievästi vasemmalle kallistuneena tai autotallista takaosa ylös nostettuna, matto löysättynä ja suojaöljy moottorissa, niin syyshuolto on aina paikallaan. Kelkan toimintavarmuuteen pystyy omilla toimenpiteillä vaikuttamaan, toisin on nykyajan autojen laita. Polttoainetta tankkiin ja huoltoon kun mittari näyttää, siinä toimenpiteet mitä Efi SUPER 4 WD:lle osaa ja voi itse tehdä. Kelkalle kuitenkin voi ja huoltotyössä vietetty päivä varmistaa ajopelin toiminnan ja turvallisuuden talven tarpeisiin.

Polttoainejärjestelmä
Bensiinitankkiin kannattaa kaataa tuoretta tavaraa entisen lisäksi ennen ajoon lähtöä, sillä bensa ei kesäsäilytyksessä parane. Sopivin kelkkabensa on muuten 98E. Kaasuttimien pohjaproput avaamalla saa kohokammioihin kertyneen veden pois järjestelmästä, samalla pienet roskat huuhtoutuvat tiehensä. Polttoainepumppu on syytä avata ja poistaa siihen kertynyt lika ja vesi. Samalla voidaan todeta kalvojen kunto. Pumppua purettaessa asetellaan kannet ja kalvot sellaiseen järjestykseen, että myös kokoaminen onnistuu oikealla tavalla. Polttoaineletkut haurastuvat ajan myötä ja tarkistaminen on paikallaan. Polttoainepumppu toimiii kampikammion painevaihtelun voimalla ja kampikammion ja pumpun välillä on kuminen sykeletku. Sykeletkun huono kunto aiheuttaa pumpun puutteellisen toiminnan, vikaa on vaikea ajon aikana havaita ja se voi pahimmillaan aiheuttaa jopa moottorivaurion. Sykeletku tulee siis tarkistaa huolella. Kaasuvaijereiden toiminta tulee olla kitkatonta ja voiteluun käytetään ohutta pakkasenkestävää öljyä. Vaijereiden voitelulaite on hyvä apuväline.

Kaasuttimien luistien sykronointi onnistuu myös käsipelillä. Imupönttö poistetaan, kaasu painetaan pohjaan ja sormin tunnustellaan luistien asento. Mikäli luistit eivät ole samalla korkeudella säädetään kaasuttimeen tulevasta vaijerin päästä luistien korkeus samaksi.

Runko ja jousitus
Jos kelkan perusteellinen pesu unohtui keväällä, nyt on korkea aika ottaa harja käteen. Puhtaasta rungosta on helpompi todeta moottorin, jousituksen ja voimansiirron kiinnityskohtien kunto ja mahdolliset repeämät. Mikäli halkeamia tai repeämiä löytyy, on korjaus ammattimiehen työtä. Pulttien ja muttereiden kiristys sen sijaan onnistuu meiltä kaikilta. Samoin voitelu. Normaalisti kelkasta löytyy rasvanippoja ohjauslaitteista, etujousituksen rakenteista ja telastosta.

Monissa urheilukelkoissa on ensiasennuksena purettavat kaasuiskunvaimentimet. Samoin tarvikkeina myytävät paremmat iskarit ovat avattavissa. Perushuolto l. puhdistus, uudet öljyt ja kaasupaineet, maksaa yleensä n. 200 mk ja huolto kannattaa ehdottomasti teettää kerran vuodessa. Kun vaimentimet irrotetaan huoltoa varten samalla on helppo käydä läpi kiinnityskorvallisten kunto.

Telamatto
Nykyiset telamatot kestävät parhaimmillaan kelkan käyttöiän. Toisaalta maton kumi ja kudosrakenteen korjaaminen on ammattitaitoisen kumikorjaamon hommia. Ohjainsoljet, sen sijaan, ovat vaihdettavissa jopa kotikonstein, mutta parempaan lopputulokseen pääsee kun hankkii työhön asiaankuuluvat välineet.

Maton kiristys kannattaa löystyttää kesäsäilytyksen ajaksi, joten syksyllä on edessä uudelleen kiristys. Maton venymisen ja kevyen kulun, jos moottorikelkan yhteydessä voidaan puhua kevyestä kulusta, kannalta on oleellista, että matto on oikein kiristetty. Liian kireällä oleva matto kuormittuu tarpeettomasti ja rullaa raskaasti, toisaalta liian löysä matto hyppii kiihdytettäessä vetohampaiden yli ja saattaa lähteä pois taka-akselilta ja liukukiskolta. Huoltokirjat antavat useita eri mittaustapoja maton kireydelle, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää sormien mahtumista liukukiskon ja maton väliin liukurungon keskikohdalla, kelkan takaosan ollessa ylösnostettuna. Kun mattoa kiristetään se täytyy myös keskittää. Maton tulee kulkea vetoakselin, taka-akselin ja liukualustan suhteen suorassa. Keskitettäessä kelkka nostetaan takaosastaan ylös siten, että matto pääsee esteettä pyörimään. Moottorin avulla pyöritetään telaa hiljaisella nopeudella ja maton pysähdyttyä tarkistetaan taka-akselin läheisyydestä liukusolkien etäisyys liukukiskosta kelkan molemmin puolin. Etäisyyden tulee olla sama. Mikäli näin ei ole, kiristetään sen puolen telankiristysruuvia, jossa liukurungon ja kiskon etäisyys oli suurempi.

Kiristyksen jälkeen pyöräytetään mattoa ja tarkistetaan tilanne ja säädetään tarvittaessa kunnes matto on suorassa. Lopuksi lukitaan kiristysruuvit lukkomuttereilla ja taka-akseli akselin päissä olevilla pulteilla. Maton kiristys ja keskitys on syytä tarkistaa muutamia kertoja ajokauden aikana.

Voimansiirto
Toimintahäiriöt kytkimessä ja/tai variaattorissa johtuvat normaalisti likaantumisesta, osien kulumisesta tai väärästä hihnan kireydestä. Mikäli kytkin tyhjäkäynnillä pitää iloista joulunkellomaista tingeli-tangeli konserttia on painojen ja rullien laakeroinnissa väljyyttä ja kytkin vaatii ammattimiehen apua. Puhdistuksen voi jokainen toki tehdä itse. Useimmissa kytkimissä painokuppi lähtee irti ilman kytkimen irrotusta moottorista. Kokoonpanovaiheessa on oltava tarkkana liukunastojen ja liukupintojen oikeassa asennuksessa, erityisesti TRA-kytkimissä. Kytkimen voitelussa kannattaa noudattaa valmistajan ohjeita. Osa laakerista on teflon tms. pinnoitteella varustettuja ja ne on tarkoitettu toimimaan ilman voiteluainetta, joten puhdistus riittää. Kun variaattorin hihna kuluu se painuu II-variaattorilla syvemmälle lautasten väliin. Kelkan liikkeellelähtö edellyttää kireällä olevaa hihnaa, joten syvällä II-variaattorilla oleva hihna joutuu nousemaan myös kytkimellä suuremmalle kehälle ennenkuin hihna alkaa vetää. Käytännössä ilmiö vastaa autolla 2-vaihteella liikkellelähdön yritystä. Hihnan kulumista voidaan kompensoida II-variaattorin lautasten etäisyyttä säätämällä. Monissa kelkoissa on helppokäyttöinen ulkopuolinen lukitusruuvilla tapahtuva säätö, toisissa joudutaan variaattori avaamaan ja poistamaan säätölevyjä lautasten välistä. Uusi hihna luonnollisesti korjaa tilanteen, mutta hihnan käyttöikää voidaan jatkaa esim. säätötoimilla.

Ketjukotelon öljyt vaihdetaan kerran ajokaudessa. Öljynvaihdon yhteydessä voi ketjukotelon kannen avata ja tarkistaa ketjun kunto. Silmämääräisesti tarkistetaan ketjulamellien virheellisyys. Mikäli vaurioituneita lamelleja löytyy, on ketju syytä vaihtaa, sillä ketjun katkeaminen vauhdissa saattaa tulla kalliiksi. Ne kelkat, joissa on hammaspyörävälitys, eivät kärsi ketjumurheista, mutta öljynvaihto ja öljymäärän tarkistukset ovat oleellisia toimenpiteitä. Öljyn laadussa kannattaa noudattaa valmistajan suosituksia. Ketjun kestävyyteen vaikuttaa oleellisesti oikea kiristys. Erityisesti nykyään yleistyneet lamelliketjut vaativat riittävän kiristyksen, ettei ketju pääse hyppimään yli. Ketju tulee kiristää niin, että ketjulle jää 3-5 mm sivusuuntainen liike. Ok, mutta miten mittaat kotelon sisään. Käytännössä kiristysruuvia käännetään sormin niin tiukalle kuin se menee. Luonnollisesti edellytyksenä on ruuvin ja kiristysmekanismin moitteeton toiminta, jolloin ruuvi on sormin kiristettävissä.

Ohjauslaitteet
Ohjauslaitteen kunto, nivelten kiinnitys, voitelu ja väljäksi menneiden nivelten uusiminen voi säästää ikävältä yllätykseltä talven kelkkaretkellä. Moottorikelkan suksien tulee olla 5-10 mm harituksella.

Mittaus tapahtuu suksen kannan ja kärkiosan välillä kuvan osoittamalla tavalla. Mikäli haritus ei ole oikea, säätö suoritetaan raidetankoja kiertämällä, kun raidetangon päissä olevat lukkomutterit on avattu. Yleensä raidetangon päissä on toisessa oikeakätinen ja toisessa vasenkätinen kierre, joten säätö on helppo suorittaa. Huomioi myös ohjaustangon pysyminen oikeassa asemassa, kun muutat raidetangon pituutta. Kelkoissa, joissa on tukivarsiripustus etupäässä, voidaan suksen sivukallistumaa säätää ylätukivarren pituutta muuttamalla. Sivukallistuman (camber) kulma on normaalisti 0 astetta eli olkatappi on pystyasennossa edestä katsottuna.

Moottori ja sähkölaitteet
Mikäli keväällä unohtui kaataa säilytysöljyä moottoriin, täytyy vain toivoa, että sylinteriseinämät, männänrenkaat ja kiertokangen alapään laakeri ovat säilyneet vauriotta. Tulpanreiästä annettu öljykylpy ja moottorin pyörittäminen ennen käynnistystä lievittävät kolkuttelevaa omaatuntoa eikä moottorikaan ylimääräistä voidetta pahana pidä. Konehuoneesta tarkistetaan jäähdytysnesteen määrä ja letkujen ja letkuliitosten kunto. Puhallinkoneessa puhaltimen siivet, käyttöhihna ja laakerointi. Tuoreöljykoneessa öljymäärän lisäksi letkujen ja liitosten kunto ja öljypumpun vaijerisäätö ovat tarkistettavien kohteiden listalla. Käyttöohjekirjasta löytyy tarvittava informaatio. Sytytystulpat ja tulpanhatut on syytä puhdistaa, sillä epäpuhtaudet yhdessä kosteuden kanssa aiheuttavat helposti läpilyöntejä erityisesti korkeajännitepuolella eli puola, sytytysjohtimet ja tulpanhatut.

Tulppien puhdistuksen yhteydessä kärkivälin (0,7 mm) voi myös asettaa kohdalleen. Moottorista tulevien johtojen ja CDI-yksikön väliset, samoin kuin CDI-yksikön ja sytytyspuolan väliset johtoliitokset avataan, puhdistetaan ja kiinnitetään kunnolla. Joissain liitoksissa voi käyttää nippusidettä varmistuksena.

Tarkista myös sytytyslaitteisiin liittyvät maadoitukset. Tämä saattaa säästää sinut paitsi kelkkaretken keskeytykseltä, myös kalliin CDI-yksikön vaurioitumiselta. Tässä muutamia yleisluonteisia ohjeita, joilla voit vaikuttaa ajokaluston toimintavarmuuteen syyshuollon merkeissä. Edellä mainittuihin ja moniin muihinkin kohteisiin on luonnollisesti syytä kiinnittää huomiota koko ajokauden ajan. Älä koskaan aja viallisella kelkalla, ainakaan tietoisesti, sillä pieni vika saattaa johtaa kalliiseen lopputulokseen.